red carpet, glamour & celebrities

Salutations du château des nuages

Bonjour vaan täältä toimituskopperosta taasen. Syy miksi kirjoitus alkaa näin juhlavasti, johtuu aamupäivän melkoisesta glamourista. Suomeksi sanottuna siis aamupäivällä toimituksessa juhlittiin Ylöuutisten Anttigaalaa, jossa siis jaettiin mukatärkeille Ylöjärveläisille yrityskeisareille peltisiä hirvenpääpatsaita. Eisiinä mitään aika laimeahko 'gaala' oli kyseessä, päätoimittaja itse juutalaisuus piti pienen puheen ja heitteli peltitötsät voittajille. Sen jälkeen päästiinkin siihen mun lempikohtaan, ruokailuun.. Alkuruuaks oli jotain kanttarellikeittoo, joka oli oikeestikin melkosen hyvää, ihmettelen tätä suuresti. Taasen pääruuaks nautittiin kermasia perunoita ja jotain kokolihakiisseliä aika herq oli meinaan. Sitten päästiinkin asiaan, JÄLKIRUOKA! Meitä gaalatärkeyksiä siis läskistettiin valkosuklaajuustokakulla ja kahvilla.Oli ehkä pa-ras-ta juustokakkua 4-evah! Jotain hyvää siis näissäki pippaloissa.


Kaiken tän juhlallisuuden jälkeen päivän kohokohta kuitenkin varmaan oli, kun näin BB-RAMIN tossa toimituksen ulko-ovella! Siinä se käpötteli suhteellisen kyrpäottassa-ilmeellä sieltä pihalle ja sunisti suoraa päätä bar Rezzaroon. Mikäs siinä sitten:)


Ja tiididii nyt ollaan keskellä kaikkea, keskiviikko meinaan. Nono eihän tässä oo nyt kun enää kaks työpäivää ja sitten päästäänki taas ansaittuun viikonlopun viettoon! Ja uu aivan, mullahan on huomenna parturi. Nyt meinaan vähän jänskättää että minkä sisäsiittosen turskan näkösenä sieltä tuun pihalle, nimittäin mulla ei oo harmaintakaan aavistusta mitä mää tälle bieberpotalleni meinaan tehdä. Toivottakaa toki onnea jos jaksatte mua tukea:) Laitan vaikka sitten huomenna iltasella kuvaa kiertämään jos tulee kuontalo mitä kehtaa julkisesti esitellä. Mää lähenki tästä sitte kahvittelemaan ja palaillaan iltasella tai viimestään huomenissa! AU REVOIR

it's a new day

 Hola hola vaan kaikille ja pirtsakkaa maanantaipäivää! Perinteistä poiketen mulla on tänään ihan pirun hyvä mieli, vaikka vietetäänkin viikonpäivistä kuvottavinta, maanantaita. Ulkona on ehaanan kirkasta, vähän lumista ja raikashta. Ja aivan, mulla oli tänään sossupalaveri! Siitähän tää hyvä mieli johtukin. Palaverissa meinaan päätettiin nyt sitten virallisesti, että jouluna pääsen kotiin! Neljä pitkää viikkoo tässä vielä pitäis jaksaa, sitten on vapaus taattu, hope so.

Tällä hetkellä en suinkaan istu koulunpenkillä, tai vietä omaalomaa. Ehei, juurikin nyt at the moment  kökötän Ylöjärven Uutisten toimituksessa, neljättä tettiviikkoa. Elikkä siis tänään taasen alkoi uus tettiviikko ja harjottelupaikkana vanha tuttu sanomalehti. Meillä kymppiluokallahan on siis btw joka toinen viikko tettiä. Mun pitäis parhaillaan kirjotella jotain ilmotusta jostain vesikatkoksesta Ylöllä, mutta onhan tässä viä huominen aikaa..

Eikai mulla muuta juuri hetkellisesti sydämmellä oo.. Ja ah, alla kipale joka eeriityyiseen hyvin kuvastaa tämänhetkistä, hivenen maanista mielentilaani:) HYVÄÄ PÄIVÄNJATKETTA JOS OMA EI RIITÄ <3

welcome to the dark side of life..

Heipparallaa ja ratkiriemukasta lavvantai-iltaa!

Pitipä aloittaa vähän iloisemmalla ingressillä, mitä ehkä otsikko ja kuva antaa ymmärtää. Ei tää kirjotuskaan silti mitään hirmuisen masentavaa luettavaa toivottavasti ole. Ajattelin siis vähän tarinoida teille niistä ei-niin-hyvistä hetkistä elämäni varrella. Lähinnä vähän valotan miksi juuri tälläkin hetkellä lojun huostaanotettuna lastenkodissa Lempäälässä.

Kun palataan ajassa taaksepäin, siihen on vielä piiiitkä matka ennenkun päästään Lempäälään asti. Kaikki juontaa juurensa seiskaluokan keväälle, kun iski varmaan elämän tähänasti pahin masennus. Masennus johtu aika pitkälti varmaan koulukiusaamisesta. Olihan siinä taustalla toki äiten ja sen miesystävän ero, jonka myötä äitekin oli pitkään aika rikki. Muutenkin yläasteen alottaminen oli aika iso juttu, ja kaikki nää yhdessä sitten laukas melkosen väsymyksen. Sossuntädithän ei sitten siitä kouluakäymättömyydestä tykänneet, ja päätti passittaa mut ensimmäiseen sijotuspaikkaan, Metsolan perhetukikeskukseen. Sinne mulle tehtiin siis kiireellinen sijotus kuukauden ajaks. Se oli aika raskas isku, joutua suljettuun laitokseen kun tuntuu että muutenkin kotona kaatuu seinät päälle. Kyllähän sinne sitten aika nopeesti asettu, ja muiden nuorten kanssa oleilu helpotti omaakin oloo. Kuukauden päästä, kesäkuun 15. pääsin sitten kotia kohti, viettään kesälomaa. Siinä vaiheessa oli paha sanoo, oliko siitä sijotusjaksosta niinkään apua mihinkään muuhun, kun omaan jaksamiseen. Olihan kuitenkin kesäloma justiin alkanu, joka aika herkästi vei ilon perseestä.

Kesäloma kokonaisuudessaan suju aika loisteliaasti äiten kanssa. No mutta kuinka kävikään kun kesäloma loppu ja piti taas palata koulun penkille. Ekat viikot suju ihan normaalisti, mutta sitte yllättäen alko taas seinät kaatuun päälle, oli syksy ja kasiluokka oli aika stressaavaa. Eipä mennytkään sitten montaa kuukautta, kun taas syyskuussa koulu jäi syrjään ja oma sänky ja kotikolo vei 6-1. Tätä ei sossuntädit taaskaan pitkään jaksaneet kattella, kun syyskuun loppupuolella oli mukavata herätä siihen että kaksi tuimaa tätiä istuu vakavana keittiössä. Sieltä sitten lähettiinkin äkkiä toiseen sijotuspaikkaan, Leinolan petukkeeseen..

Johan oli kuvottavaa lotinaa. Jatkoa seuraa heti huomenissa tai tänään vielä myöhemmin, ny pitää hetki hengähtää ja vähintään nauttia savuke & kuppi kahvia. Koitetaan palailla asiaan piakkoin:)

over the hills and far away..

Nää kaks pikkusta on elämäni tärkeimmät naiset foooorsure. Siskonlapsista rakkahista siis kyse. Ylemmässä on nuorempi, eli nelivuotias ja alhaalla vanhempi, kuus vuotta hermojani raastanut. Okei en mää nyt tosissani. Ihania tapauksia kummatkin!

Ainoo asia joka tällä hetkellä kyseisissä nassikoissa mua raastaa, on 800kilometriä.. Kehtas siskonmies heittää koko porukan  autoon ja muuttaa Rovaniemelle, josta ite on kotosin. Eisiinä mitään siskohan sinne kans itte halus muuttaa ja jos sielä on sitten mukavempaa asua niin parempi näin. Välillä käy ittelläkin mielessä lähtee karkuun kaikkee kiirettä ja stressiä kauas pohjoseen. Ohan se ihan oma mestansa verrattuna tähä synkkään kyrpäottassa-etelään. Onneks junalla tai halpalentoyhtiöillä matkustaminen ei hirveen kallista oo, mutta ei siellä ihan joka viikonloppu ja lomapäivä pysty ramppaan, harmi sinänsä. Oli miten oli kyllähän siellä ihan muutama kerta vuodessa tulee piipahdettua. Kostein silmin sieltä aina tosin lähtee takasin..

Ja aivan, tässähän tuli samalla alotettua oman valokuvaustuotannon esittelyä. Jättäkää toki kommentteja ja rämpätkää ahkerasti äfvitosta:) Tää menee ny nukkuun. NATNAT

dancerockshakepop

Rebecca Blackia siteeraten ITS FRIIDAAAY,  FRIIDAAAY

okei hyi saatana meni yli.

Oli miten oli seon kuulkaas perjantai ja töttöröö fiilis      sen mukanenkin. Tuossa illemmalla olis tarkotus    suunnata kohti Ylön massiivista keskustaa, jahka mammabetalar vaan kehtaa saapua töistä mua sponsoroimaan. Se mitä siellä ikinä tapahtuukaan seon suuri mysteeri mistä en itekkään tiedä. Tarkotus tietenkin nähä ystäväisiä armahia ja viettää laadutonta aikaa tuolla kylmässä ja karussa ''keskustaksi'' kutsutussa lokaatiossa.

Olo on ihan melkoisen jepa, mutta jos joku niin se pistääpi vituttamaan että ehkä abauttiarallaa yli puolella keskustarikollisella on mukanaan laittomia juomia.. Mutta itsellä köyhällä peräreijällähän ei tietenkään mitään muuta ole kun ehkä linkistä ostettu eeässä.

Muttamutta ei tässä itkut auta. Tää toivottaa kaikille makoisaa & kosteaa viikonloppua ja suuntaa suihqttelemaan. DUNTSDUNTS

we are the generation now

Sain tässä iltasella kummallisen päähänpiston aloittaa taas blogin kirjoittamisen muutaman vuoden jälkeen. Lienee turhaa lähteä suoriltaan mitään spekuloimaan, mutta suhteellisen itsekriittisenä olentona en takuuseen mene tulevien kirjoitusten nautittavuudesta, mutta vähintään kirjoittelu tuo lystiä omaan elämättömään elämään jos ei muuta. Tässä ensimmäisessä postauksessa en nyt jaksa paljoakaan yllämainitusta elämättömästä elämästäni tarinoia, vaikka kirjoiteltavaa olis yllin kyllin, liikaaki ehkä. Mutta senverran viitsin vaivautua ajankohdasta huolimatta tarinoimaan, että kerron beisikkejä informaatioita itsestäni:)

Oon siis 16-vuotias Ylöjärvihurja, Tampereella tosin syntyny ja siellä sellaiset 8 vuotta alkuelämää viettänyt. Kakkosluokalla sitten muutettiin Ylön perämetsikköön äiten uuden elämänkumppanin perään. Siellä asuttiin sitte sellaset approx viitisen vuotta, kun sitten kutosen talvella ei äiten valinta sitten ihan nappiin mennytkään. Kutosen talven jälkeen sitten ollaanki äiten kanssa kaksistaan ehditty asuun parissakin lokaatiossa, Ylöllä yhä. Tällähetkellä sijaitsen mammani kanssa rivitalokaksiossa suhteellisen lähettyvillä Ylön keskustaa, ihan jees paikka tämä Ylöjärvi. Tosin sellaisen tiedon voisin väläyttää, etten ihan pelkästään äiteni kanssa asu. Nimittäin olen ollu huostaanotettuna viimevuoden keväästä Lempäälässä lastenkodissa. Äiten eron jälkeen ei kaikki menny ihan putkeen eikä koulu luistanu.. Eipä siitä sen enempää. Ja jottei ihan paska maku kellekkään suuhun jää niin kotiutumissuunnitelmat on jo jepalla mallilla ja kuukauden sisällä pitäis kokonaan kotia päästä. Tällä hetkellä käyn Ylön kymppiluokkaa jossa olis sit tarkotus saada numerot nouseen jotta pääsis sinne minne sitten ikinä syksyks haluaakaan.

Valokuvaus on yksi niistä harvoista harrastuksistani, jos sitä edes harrastukses voi kutsua. Oli miten oli mulle se on harrastus ja yks hyvä tapa päästä irti arjesta ja kaikesta muusta paskasta mitä elämä tuo. Mun valokuvausiinnokkuuden tuleekin varmaan aika hepposesti huomaamaan tulevissa postauksissa. Tähän harrastukseen liittyenki oon aika varmasti nyt yhteishaussa hakemassa av-viestinnä linjalle Tampereelle.

Kello rupee lähestyyn jo uhkaavasti huomistapäivää ja kouluun tosiaan tarkotus aamulla suunnata, joten alan lopetteleen kirjottelemista. Huomenna onki onneks perjantai ja sitten saaki nukkua inhimillisiä koomia. Kaks yötä tosin... Mutta palaillaanpa asiaan vaikka ehkä jos huomenissa jatkan elämäntarinani rustaamista:)

Seon auf wiederseehen ja nähkää ehaania unia tai paskoja, ei kaivele mun peräreikää. BUJAKASHA