Heipparallaa ja ratkiriemukasta lavvantai-iltaa!
Pitipä aloittaa vähän iloisemmalla ingressillä, mitä ehkä otsikko ja kuva antaa ymmärtää. Ei tää kirjotuskaan silti mitään hirmuisen masentavaa luettavaa toivottavasti ole. Ajattelin siis vähän tarinoida teille niistä ei-niin-hyvistä hetkistä elämäni varrella. Lähinnä vähän valotan miksi juuri tälläkin hetkellä lojun huostaanotettuna lastenkodissa Lempäälässä.
Kun palataan ajassa taaksepäin, siihen on vielä piiiitkä matka ennenkun päästään Lempäälään asti. Kaikki juontaa juurensa seiskaluokan keväälle, kun iski varmaan elämän tähänasti pahin masennus. Masennus johtu aika pitkälti varmaan koulukiusaamisesta. Olihan siinä taustalla toki äiten ja sen miesystävän ero, jonka myötä äitekin oli pitkään aika rikki. Muutenkin yläasteen alottaminen oli aika iso juttu, ja kaikki nää yhdessä sitten laukas melkosen väsymyksen. Sossuntädithän ei sitten siitä kouluakäymättömyydestä tykänneet, ja päätti passittaa mut ensimmäiseen sijotuspaikkaan, Metsolan perhetukikeskukseen. Sinne mulle tehtiin siis kiireellinen sijotus kuukauden ajaks. Se oli aika raskas isku, joutua suljettuun laitokseen kun tuntuu että muutenkin kotona kaatuu seinät päälle. Kyllähän sinne sitten aika nopeesti asettu, ja muiden nuorten kanssa oleilu helpotti omaakin oloo. Kuukauden päästä, kesäkuun 15. pääsin sitten kotia kohti, viettään kesälomaa. Siinä vaiheessa oli paha sanoo, oliko siitä sijotusjaksosta niinkään apua mihinkään muuhun, kun omaan jaksamiseen. Olihan kuitenkin kesäloma justiin alkanu, joka aika herkästi vei ilon perseestä.
Kesäloma kokonaisuudessaan suju aika loisteliaasti äiten kanssa. No mutta kuinka kävikään kun kesäloma loppu ja piti taas palata koulun penkille. Ekat viikot suju ihan normaalisti, mutta sitte yllättäen alko taas seinät kaatuun päälle, oli syksy ja kasiluokka oli aika stressaavaa. Eipä mennytkään sitten montaa kuukautta, kun taas syyskuussa koulu jäi syrjään ja oma sänky ja kotikolo vei 6-1. Tätä ei sossuntädit taaskaan pitkään jaksaneet kattella, kun syyskuun loppupuolella oli mukavata herätä siihen että kaksi tuimaa tätiä istuu vakavana keittiössä. Sieltä sitten lähettiinkin äkkiä toiseen sijotuspaikkaan, Leinolan petukkeeseen..
Johan oli kuvottavaa lotinaa. Jatkoa seuraa heti huomenissa tai tänään vielä myöhemmin, ny pitää hetki hengähtää ja vähintään nauttia savuke & kuppi kahvia. Koitetaan palailla asiaan piakkoin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti