we are the generation now

Sain tässä iltasella kummallisen päähänpiston aloittaa taas blogin kirjoittamisen muutaman vuoden jälkeen. Lienee turhaa lähteä suoriltaan mitään spekuloimaan, mutta suhteellisen itsekriittisenä olentona en takuuseen mene tulevien kirjoitusten nautittavuudesta, mutta vähintään kirjoittelu tuo lystiä omaan elämättömään elämään jos ei muuta. Tässä ensimmäisessä postauksessa en nyt jaksa paljoakaan yllämainitusta elämättömästä elämästäni tarinoia, vaikka kirjoiteltavaa olis yllin kyllin, liikaaki ehkä. Mutta senverran viitsin vaivautua ajankohdasta huolimatta tarinoimaan, että kerron beisikkejä informaatioita itsestäni:)

Oon siis 16-vuotias Ylöjärvihurja, Tampereella tosin syntyny ja siellä sellaiset 8 vuotta alkuelämää viettänyt. Kakkosluokalla sitten muutettiin Ylön perämetsikköön äiten uuden elämänkumppanin perään. Siellä asuttiin sitte sellaset approx viitisen vuotta, kun sitten kutosen talvella ei äiten valinta sitten ihan nappiin mennytkään. Kutosen talven jälkeen sitten ollaanki äiten kanssa kaksistaan ehditty asuun parissakin lokaatiossa, Ylöllä yhä. Tällähetkellä sijaitsen mammani kanssa rivitalokaksiossa suhteellisen lähettyvillä Ylön keskustaa, ihan jees paikka tämä Ylöjärvi. Tosin sellaisen tiedon voisin väläyttää, etten ihan pelkästään äiteni kanssa asu. Nimittäin olen ollu huostaanotettuna viimevuoden keväästä Lempäälässä lastenkodissa. Äiten eron jälkeen ei kaikki menny ihan putkeen eikä koulu luistanu.. Eipä siitä sen enempää. Ja jottei ihan paska maku kellekkään suuhun jää niin kotiutumissuunnitelmat on jo jepalla mallilla ja kuukauden sisällä pitäis kokonaan kotia päästä. Tällä hetkellä käyn Ylön kymppiluokkaa jossa olis sit tarkotus saada numerot nouseen jotta pääsis sinne minne sitten ikinä syksyks haluaakaan.

Valokuvaus on yksi niistä harvoista harrastuksistani, jos sitä edes harrastukses voi kutsua. Oli miten oli mulle se on harrastus ja yks hyvä tapa päästä irti arjesta ja kaikesta muusta paskasta mitä elämä tuo. Mun valokuvausiinnokkuuden tuleekin varmaan aika hepposesti huomaamaan tulevissa postauksissa. Tähän harrastukseen liittyenki oon aika varmasti nyt yhteishaussa hakemassa av-viestinnä linjalle Tampereelle.

Kello rupee lähestyyn jo uhkaavasti huomistapäivää ja kouluun tosiaan tarkotus aamulla suunnata, joten alan lopetteleen kirjottelemista. Huomenna onki onneks perjantai ja sitten saaki nukkua inhimillisiä koomia. Kaks yötä tosin... Mutta palaillaanpa asiaan vaikka ehkä jos huomenissa jatkan elämäntarinani rustaamista:)

Seon auf wiederseehen ja nähkää ehaania unia tai paskoja, ei kaivele mun peräreikää. BUJAKASHA